torstai 7. elokuuta 2014

Pohdintaa/Pondering

Tässä kevyesti muokkailin valokuvia kirjeistä, ja aloin miettimään kirjeenvaihtoa ja eri sivustoja. Kuulun Interpalsiin sekä Facebookissa yhteen kirjeenvaihtoryhmään. Molemmissa on tullut yhteydenottoja eri tahoilta, ja on haluttu aloittaa kirjeenvaihto.
Itselleni on periaatteessa sama, kumpi kirjoittaa ensimmäisen kirjeen, vaikkakin olen vähän epäileväinen, jos joku heti ensimmäisenä pyytää lähettämään hänelle kirjeen. Yleensä haluan vaihtaa muutaman viestin sähköisesti, ennen kuin siirryn varsinaiseen kirjeenvaihtoon. Hyvin monta kertaa on alun tutustumisen jälkeenkin käynyt niin, että sitä etanapostia ei koskaan kuulu, tai ei tule vastausta omaan kirjeeseen. Sitten jos kysyy asian perään, ei saa edes sähköistä vastausta.
Miksi? Mikä järki on tuhlata molempien aikaa, jos kirjeenvaihto ei oikeasti kiinnosta? Toki voi olla, että eka kirjeeni on niin huono ja tuottaa pettymyksen, mutta en aina usko siihenkään. Vaikka kirjeenvaihto on rakas harrastus, välillä turhauttaa ja harmittaa laittaa aikaa ja rahaa "turhanpäiten". Itse myöskin pyrin hyväksymään erilaisia persoonallisuuksia, eli vaikka kirjeiden jutut ei aina olisi omia mielenkiinnon kohteita, ajattelen että ne ovat tärkeitä asioita toiselle, ja opinpahan laajentamaan tietämystäni eri aiheista. Jos joskus keskeytän kirjeenvaihdon jonkun kanssa, on syynä yleensä se, että toinen lähettää kirjeitä kaksi kertaa vuodessa ja niiden pituus on yksi A5 eikä teksti ole lainkaan henkilökohtaista. Onneksi kohdalleni ei myöskään ole tullut (ainakaan selkeitä tapauksia) "massakirjeiden" kirjoittajia, eli koneella kirjoitetaan kaikille kavereille sama teksti.
Itselleni kirjekaverit on juurikin kavereita, joiden kanssa jutellaan eri aiheista ja jaetaan omaa elämää. Jollekin muulle se lienee jotain ihan toisenlaista. No, kunhan tässä "ajattelen ääneen".

I was editing photos of my letters when I got to thinking about pen paling and different sites. I'm a member of Interpals and one pen pal group in Facebook. In both of those I have been contacted by different people in search of a correspondence. 
I don't really mind who writes the first letter, although I get slightly skeptical if someone immediately wants me to write them. Usually I prefer to exchange a few messages online before starting snail mailing. Many times, after the initial get-to-know, I never receive anything or get a reply to my letter. Then if I ask about it, I won't even get an electrical answer. 
Why? What's the point of wasting both of our times if one's not into pen paling for real? Of course there's a possibility that my first letter is a disappointment to the receiver, but I don't think that can always be the case. I love pen paling, but it's frustrating to spend time and money "for nothing". I also try to accept different personalities, so even if the topics in the letters aren't always my top interest, I think that they are important to my pal, and broaden my perspective. If I sometimes quit writing to someone, it's usually due to the fact that they send two A5 sized letters a year and write nothing personal. Luckily I haven't encountered (not that I know of) any "bulk" letter writers, who send the same typed letter to everyone. 
For me, pen pals are friends, with whom you talk about different topics and share your life. For someone else it might be something very different. Well, I'm just "thinking aloud" here.

http://www.freeenterprise.com/entrepreneur/snail-mail-we-trust

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tosiaan. Itse aloitin juuri blogisi lukemisen ja vaikuttaa oikein mielenkiintoiselta!

Tuo kirjekaveri asia on kyllä totta. Itselläni on lähes 13 kirjekaveria ympäri maata, ja suurin osa kuitenkin kirjoittaa aktiivosesti. Syynä toki voi olla se (jos kirje tulee hitaasti) postin hitaus u_u itse olen huomannut että kiinaan menee TODELLA hitaasti posti - ja neljä kirjekaveriani siellä asuu :'D

Mutta se tosiaan on tirhauttavaa kun kirjettä ei kuulu tai niihin ei vastata ;__;

Unknown kirjoitti...

Kiva, tervetuloa lukijaksi! :)

Joihinkin maihin toisinaan kestää tosi kauan, ja sillehän ei voi mitään.
Se vaan harmittaa, jos toinen lupaa kirjoittaa, ja ei sen jälkeen edes vastaa s-posteihin tms. Sitä miettii, minneköhän on osoitteensa laittanut.
Onneksi niitä ihaniakin kamuja on! :)